hiillyin ;)

Liityin kaverin kutsusta Hämeen taideartteliin ja rupesin käymään keskiviikkoisin maalausilloissa. En ole tosin vielä maalannut mitään, koska väri- ja sivellin/pensselitilanteeni on heikohko, ideoista puhumattakaan. Eka kerralla piirtelin vain lyijykynällä mallista. Yritin opetella vähän "oikeaoppista" hahmottelua ja sommittelua, mutta totesin taas kerran että jos alan mittailla kulmia ja suhteita niin piirtämisestä tulee matikkaa enkä yhtäkkiä enää osaakaan mitään. Silmämääräinen summittainen räpellys tuntuu sopivan mulle paremmin. ;)

Meinasin hankkia näistä maalausilloistakin itselleni kauhean stressin, vaikka idea olisi nimenomaan viettää rentouttavaa omaa aikaa ihan oman jutun parissa. On ollut niin paljon muuta tekemistä, että en ole muina päivinä ehtinyt piirtämään ja siitä sitten tuli stressi että mitä nyt sitten taas keksin siellä arttelilla. Jos ei ole valmista ideaa niin menisi se koko aika sen pähkäilyyn että mitä sitä tekisi.

Eilen sitten kaivoin esille hiiltä ja päätin että jotain pitää tuhertaa tytön päiväunien aikana. Ei siitä aluksi meinannut tulla taas yhtään mitään. En kuitenkaan luovuttanut, vaan päätin piirtää jotakin -ihan mitä vaan. Katselin ympärilleni ja aloin piirtää yhtä valokuvaa. Ajattelin että kunhan nyt kokeilen söhertää jotain. Mutta sehän lähtikin sujumaan ihan hyvin. Ajantaju katosi, ja raapustelin siinä seisaaltani lipaston kulmalla koko työn. Olin viimeistelemässä kun pikkuneiti heräsi, katsoin kelloa ja huomasin että tyttö oli nukkunut melkein 3 tuntia!!! :D Tätä voisi jo kutsua flowksi! :D

Tässä tuotos:


"odotus" 6.10.2010

Mallina ollut valokuva on otettu reilu vuosi sitten, muutama viikko ennen tytön syntymää.

Piirroksesta olisi voinut jättää tuon taustalla olevan metsän pois, tai sijoittaa sen muuten, koska kasvot hukkuvat siihen. Työ on vain kokoa A5, aika pieni. Yksityiskohdat oli aikamoista tihrustamista. Silmät onnistui ensin tosi hyvin, mutta menin viilaamaan liikaa ja pilallehan ne siitä meni. Ainakin 5 kertaa tein uudestaan, ja paperi oli jo niin tukossa ettei tuon parempaa jälkeä enää syntynyt. Muuten olen ihan tyytyväinen siihen nähden, että en ole paljon piirrellyt viime aikoina.

Tuon tein siis kotona, mutta sitten piti vielä keksiä mitä illalla arttelilla piirtelisi. Olin kaivellut aiemmin jo kaikki kaapit, ja todennut että ne vähätkin siveltimet mitä luulin omistavani, on jonnekin kadonneet. Mitään en siis ainakaan voisi maalata. Hiili tuntui pysyvän kädessä, niinpä kipaisin kirjakauppaan hakemaan sitä vähän lisää. Selasin valokuvia ja nappasin mukaan muutaman mitä voisi kokeilla piirtää. Päädyin (yllätys yllätys) yhteen tyttären kuvaan. Malli on lähikuva, mikä teki siitä ehkä vähän vielä haasteellisemman hiilellä piirrettäväksi. En päässyt kun hyvään alkuun arttelilla, mutta jatkoin kotona enkä malttanut lopettaa ennen kuin tuli valmista.


nimetön 6.10.2010

Tuli siitä kai mallinsa näköinen niin että tunnistaa, mutta en ole kuitenkaan ihan täysin tyytyväinen. Suu oli tosi vaikea, ja kasvoista tuli kuitenkin liian kapeat. Oikean puoleinen käsi on kuin kehonrakentajalla, ja rinta töksähtää tuohon pilveen ihan oudosti :D Ehkä nuo saisi vielä korjattua, kun en ole vielä "fiksannut" työtä, mutta pelkään pahoin että paperi on taas aika tukossa. Mutta opinpahan että kannattaisi pitää kunnon tauko ennen kun alkaa enemmän varjostelemaan. Ilman taukoja ei tuollaisia selkeitäkään mokia huomaa.

Kuvat on aika tummia, otin ne illalla huonossa valossa, enkä jaksanut uudestaan ottaa.

Että tälläistä settiä tällä kertaa. :) Arttelilla ehdotettiin että tekisin tuosta odotuksesta maalauksenkin. Kyllä öljyvärit kutkuttaa, olen vain pari kertaa elämässäni päässyt niillä maalaamaan. Pitää ne värit varmaan hommata itsellekin, kun nyt kerran käyn siellä MAALAUSilloissakin. ;)